Hei taas. Onko siellä ruudun toisella puolen enää ketään? Vähän luulen että ei, onhan viime kerrasta jo pian vuosi ja kymmenen kuukautta. Mä silti päätin tulla kirjoittamaan, nyt taas tuntuu siltä että tarviin tätä blogia.
Mitä mulle kuuluu, miten mulla on mennyt? Just tällä hetkellä fiilikset on vähän negatiivisen puolella, mut muuten yleisesti ottaen kaikki on ihan ookoo. Kun silloin alkuvuodesta 2015 suljin tän blogin, olin kauhuissani. En kauheasti muista siitä ajasta mitään, mutta joskus vähän tuon viimeisen kirjoituksen jälkeen muistan päässeeni 48 alkavaan painoon. Paastosin pari yksittäistä päivää, välillä taas yritin paastota mutta epäonnistuin. Luin tosi paljon muita blogeja. Keskityin kirjoituksiin. Pyörtyilin välillä, varsinkin suihkun tai kylvyn jälkeen. Paino nousi. Selvisin kirjoituksista. Kävin usein lenkillä Kympin kanssa, me lähennyttiin aika paljon. Yritin laihduttaa ylppäreitä varten, välillä taas ei laihduttaminen kiinnostanut yhtään. Halusin olla normaali, ilman tätä kaikkea paskaa. Mieliala kohosi aika paljonkin siitä mitä se oli edellisenä syksynä ja talvena. Olin ihan tyytyväinen mun kirjoitustuloksiin ja ylppärijuhliin, rakastin mun mekkoa. Muistan tunteneeni itseni vähän lihavaksi lakkiaispäivänä, mutta en antanut sen häiritä paljoa. Mun elämäntilanteessa tapahtui suuri muutos, positiiviseen suuntaan. Se vaikutti näihin kaikkiin mun ongelmiin ja paljon. Tutustuin uusiin ihmisiin, olin iloisempi ja onnellinen. Tykkäsin mun elämästä. Kesällä 2014 ahmin muutamana kertana, mutta syksyn tullen huomasin, että oon tainnut päästä siitä kokonaan irti. Syksyn aikana vedin pari kertaa kyllä överit, mutta se oli tosi kaukana siitä ahmimisesta, mitä joskus oli. Liikuin välillä oman mielen ja jaksamisen mukaan. En laskenut kaloreita juurikaan. Paino heitteli 52-53 kilon välillä ja olin tyytyväinen. Vuosi 2014 oli mulle oikeestaan tosi hyvä.
Vuosi 2015 tähän mennessä onkin sitten ollut henkisesti mun elämän rankin vuosi. Oon kohdannut elämässäni asioita, joita en olisi koskaan uskonut kohtaavani. Kasvoin ja aikuistuin vauhdilla. Oon itkenyt paljon, mutta se on vahvistanut mua. Romahdin pari kertaa ihan täydellisesti ja vihasin itseäni ja elämääni, en ymmärtänyt asioita kunnolla. Mutta parasta siinä kaikessa oli se, ettei syömisellä tai painolla ollut mitään vaikutusta asiaan. Koko alkuvuonna en ole huolehtinut melkein ollenkaan kropasta ja painosta. Välillä oon käynyt vaa'alla, välillä söin överit, välillä valitsin terveellisemmän vaihtoehdon, välillä laskin jopa kalorit ihan mielenkiinnosta, liikuin kun siltä tuntui. Kesällä aloin pikkuhiljaa päästä vaikeuksista yli ja silloin kiinnitin kyllä enemmän huomiota kroppaankin. En enää samalla tavalla kuin silloin ennen, vaan lisäsin vähän liikuntaa koska tykkäsin siitä. En stressannut syömisistä. Kesällä vietin mun elämän yhden parhaimmista kuukausista. Aikuistuin vielä vähän lisää. Sain opiskelupaikan. Muutin uuteen kaupunkiin. Laihduin vaikka en tehnyt asialle mitään. Söin tosi epäterveellisesti. Loppukesästä liikunta jäi pois lähes kokonaan. Paino vaan laski laskemistaan, ei mitään montaa kiloa kerralla, vaan vähitellen. Olin tyytyväinen ja onnellinen.
Ja tässä sitä nyt ollaan. Yksin isossa kaupungissa, opiskelut aloittaneena. En stressaa syömisiä, viimeksi oon laskenut kalorit vissiin toukokuussa. Pari päivää sitten kävin vaa'alla ja painoin tasan 50 kiloa, enkä muista koska viimeksi olisin ollut näin kevyt. Oon tutustunut uusiin ihmisiin ja muuton myötä oon myös etääntynyt muutamasta vanhasta tuttavuudesta. Oon iloinen ja onnellinen täällä nykyisessä kaupungissa, mutta samalla tunnen oloni niin yksinäiseksi. En tunne täältä vieläkään oikein ketään. Oon jäänyt taas pahasti yksin.
Se on ehkä se suurin syy miksi mulle tuli tarve kirjoittaa tänne. Oon taas yksin ja pelkään, mitä siitä seuraa. Se on ennenkin ollut tuhoisaa, johtanut syömisongelmiin. Viime aikoina oon miettinyt syömistä enemmän, vaikka en asialle ole vielä mitään tehnyt. Oon alkanut käymään tunnin kävelylenkeillä pari kertaa viikossa ja haluaisin myös oppia syömään terveellisesti. Mun ruokavalio ei nimittäin ole millään tavalla terveellistä tällä hetkellä, vaikken kaloreita laskekaan tai tarkkaile määriä. Olin siitä tasan 50 kilosta niin onnellinen, että muistui mieleen tää mun historia. Luinkin parissa päivässä koko blogin läpi, ja sen edellisenkin blogin. Itketti, kun mieleen palasi ne huonot hetket ja pelästyin, kuinka masentunut mä olinkaan. Mä todellakin olin pohjalla. Alkaa nää nykyiset murheet tuntua tosi pieniltä siihen aikaan verrattuna.
Mun elämässä on ehtinyt tapahtua tosi paljon kaikkea, mutta suurimmista pahoista oon selvinnyt ja oon ylpeä siitä. En tiedä, miten tästä jatkan eteenpäin. Tuntuu, että saattaisin tässä nyt ainakin jonkin aikaa tarvita tätä blogia ja teitä lukijoita, jos teitä vielä on, mutta en tiedä koska tää kaikki taas helpottuu ja että tarvitsenko ja haluanko kirjoitella sitten taas? En tiedä oikein mistään mitään juuri nyt. Mulla kävi mielessä Healthy Skinny Girl -dieetin aloituskin, enkä tiedä miksi. Tavallaan haluaisin olla laihempi edelleen ja tehdä asialle jotain, mutta toisaalta haluan antaa olla, koska niinhän se paino on viime aikoina pitänyt itsestään huolen kun en ole asialle mitään tehnyt. En tiedä.
Onko siellä ruudun toisella puolen enää ketään? Haluaisin kovasti kuulla miten teillä menee? :)